Huom! Voit lukemisen sijaan myös kuunnella tämän artikkelin tästä linkistä ja liikkua samalla. Kuunteluversion kesto on 13 minuuttia. Ruotsinkielisenä artikkelin löydät täältä.

Hyvinvoiva keho jaksaa tutkia, opiskella, opettaa ja vaikuttaa yhteiskunnassa:  Fyysinen aktiivisuus kohottaa mielialaa, parantaa keskittymistä, terävöittää ajattelua, lievittää stressiä sekä parantaa unen laatua. Liikunta myös lisää aivojen muovautumiskykyä ja edistää oppimista.

Siihen nähden, miten kiistatonta tutkimusnäyttö liikkumisen eduista on, on erikoista, miten satunnaisesti liikunta näkyy yliopistolaisten arjessa. Opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen on toki kirjattu korkeakoulujen strategisiin tavoitteisiin ja useimpiin opetussuunnitelmiin. Yliopiston työhyvinvointia myös selvitetään määräajoin ja jaellaan hyväntahtoisia suosituksia taukoliikunnasta tai vaikkapa sähköpöydistä. Silti opiskelijoille kertyy päivittäin noin 10 tuntia istumisaikaa ja vain kolmasosa opiskelijoista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Myös työikäisten kunto heikkenee sitä mukaa, kun työurat pitenevät: Tuoreen raportin mukaan työikäiset suomalaiset viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan paikallaan istuen tai makoillen ja paikallaanolo lisääntyi nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Korona-aika on lisännyt paikallaanoloa entisestään. Asian uskoisi kiinnostavan myös yliopistojen taloudenhoitajia: liian vähäinen liikkuminen ja runsas paikallaanolo maksavat yhteiskunnalle vuosittain miljardeja euroja terveydenhuollon kustannuksina, sairauspoissaoloina ja työkyvyttömyyseläkkeinä.

Opetan akateemisia tekstitaitoja Helsingin yliopistossa ja ohjaan sivutyönäni liikuntaa Unisportilla. Tämä ”kaksoisrooli” on avannut minulle näkymiä sekä opetustyön arkeen että liikunnallisen toimintakulttuurin edistämiseen yliopistolla. Minua pyydetäänkin toisinaan vetämään taukojumppia akateemisissa tilaisuuksissa, koska kerran olen ”se liikuntaihminen”. Väitän kuitenkin, että ihan jokainen yliopistolainen voi edistää liikkuvaa elämäntapaa ja pyrkiä vaikuttamaan oman yhteisönsä käytänteisiin. Näin varmasti tehdäänkin jo monissa yliopiston yhteisöissä ja erityisesti sellaisilla aloilla, joihin fyysinen aktiivisuus luontevasti liittyy.

Oma opetusalani, kirjoittaminen, ei ehkä (ainakaan stereotyyppisesti ajateltuna) ole kovin liikunnallista toimintaa. Tässä tekstissä kerron kuitenkin muutamia esimerkkejä siitä, miten olen itse lisännyt liikettä omaan, opiskelijoideni ja yhteisöni arkeen.

Lupa liikkua opetus- tai kokoustilassa

Havaintojeni mukaan useimmat yliopisto-opiskelijat yrittävät istua opiskelutilassa paikoillaan, jos muuhun ei kannusteta tai anneta lupaa. Siksi kerron kurssin alussa, että vaikka opetustilassa olisi tuolit ja pöydät, tilaa saa käyttää vapaasti: Voi asettua lattialle, ikkunalaudalle tai seistä. Saa vaihtaa paikkaa ja asentoa. On lupa jaloitella, kurotella kattoon tai seistä vaikka yhdellä jalalla. Muistutan tästä jokaisen oppitunnin alussa ja liikun myös itse – joskus tarkoituksella jotenkin hassusti, jotta kynnys liikkua on matala eikä opiskelijan tarvitsisi jännittää kehoaan. Myös kokouskäytänteissä on hyvä huomioida mahdollisuus hyödyntää tilaa vapaasti ja lisätä liikettä. Esimerkiksi asialistoihin voisi lisätä suosituksen liikkumisesta.

Paikallaan oleminen voi olla myös hankalaa tai jopa kivuliasta esimerkiksi neuroepätyypillisille henkilöille tai sellaisille ihmisille, joilla on jokin fyysinen vaiva. Muiden hyvien vaikutusten ohella lupa liikkua purkaa siis myös oppimisen ja osallistumisen esteitä.

Silmät pois ruudusta

Monet oppimateriaalit ovat nykyään digitaalisessa muodossa. Olen suosinut esimerkiksi podcast-sarjoja opetuksen eri teemoista. Opiskelijapalautteissä äänitteitä on kiitetty sitä, että opiskelun aikana voi vaikka ulkoilla tai tiskata, mikä voi parantaa keskittymistä ja antaa hetken tauon ruudun ääressä istumiselta. Tästäkin artikkelista on olemassa kuunteluversio.

Etäkokouksissa ja etäopetustuokioissa yritän hyödyntää mahdollisuuksia lepuuttaa silmiä ja samalla liikkua. Onkin hyvä pohtia, milloin kameran käyttösuositus on opetuksessa pedagogisesti perusteltua tai kokouksessa vuorovaikutuksen näkökulmasta välttämätöntä.  Jos asialistassa tai opiskeltavana ei ole osioita, jotka vaativat visuaalisten esitysten katsomista tai koneen näppäilyä, niin osallistujat voivat esimerkiksi ulkoilla kuulokkeet päässä. Vaikka kamerat olisivat kiinni, niin yhteisöllisyyttä voi lisätä esimerkiksi jakamalla kuulumisia siitä, mitä maisemia kukin näkee tahollaan.  Toimintamalleista on hyvä keskustella omassa yhteisössä, kokeilla erilaisia tapoja ja luoda sitten yhteisiä käytänteitä. Minkälaisia liikkumistapoja keksisitte yhdessä kollegoiden tai opiskelutovereiden kanssa?

Pois luokkatilasta

Käytän opetuksessani tilanteen salliessa tehtävänantoja, joissa pienryhmä tapaa jonkin teeman äärellä keskenään. Myöhemmin kokoamme yhdessä tapaamisten annin. Jos tehtävänä on vaikkapa ideoida omaa tekstiä tai jakaa ajatuksia jostakin aihepiiristä, voin kannustaa tapaamaan esimerkiksi puistokävelyllä. Tehtävänanto alkaa esimerkiksi näin: ”Valitkaa jokin inspiroiva paikka…”

Yliopistohallinnossa on puolestaan hyvä pohtia, miten erilaiset toteutusmuodot ja mahdollisuudet viestitään opiskelijoille oikea-aikaisesti, ennakoivasti ja tarkasti. Voisiko tulevaisuuden opetustietojärjestelmä tunnistaa luentosalien lisäksi vaikkapa tällaisia vaihtoehtoja: Zoom ilman kameraa ja mahdollisuus liikkua / pienryhmän itse valitsema paikka / lähimetsä?

Taukoliikettä

Opetan kurssillani kirjoittamista tukevia työtapoja, joihin kuuluu myös tauotus ja kehon huomiointi. Yritän muistaa ohjata jokaisella oppitunnilla lyhyen liikuntatuokion, jonka koostan muutamasta yksinkertaisesta liikkeestä. Käytän samoja liikkeitä läpi kurssin, jotta syntyisi rutiini, jonka opiskelijat voisivat siirtää osaksi omaa kirjoittamistaan. Liikkeet ovat sellaisia, että ne voi tehdä seisten tai tarvittaessa myös istuen esimerkiksi pyörätuolista. Voit katsoa ne täältä!

Kuulostaako pikemminkin kiusalliselta kuin rennolta? Miten ohjata taukoliikuntaa ilman alan koulutusta? Taukojumpan ei tarvitse olla mikään urheilusuoritus tai performanssi: istumisen haitat ovat niin merkittävät, että mikä tahansa liike on parempi vaihtoehto kuin paikallaan nököttäminen (joka sekin on muuten valinta). Taukojumpan sijaan voisi oikeastaan puhua taukoliikkeestä: pelkkä asennon vaihtaminen tai penkistä nouseminen tekee hyvää keholle. Kannattaa myös muistaa, että voi olla jopa etu, jos opettaja itse ei ole urheilija. Jos opiskelija tuntee kehollista epävarmuutta, niin liikkumisen kynnystä voi madaltaa se, että hän saa jakaa hetken yhdessä muiden sellaisten kanssa, jotka jakavat tunteen.  

Jos liikunnan ohjaus ei kaikesta huolimatta tunnu omalta jutulta, niin osana oppituntia voi tarjota muutaman minuutin vapaan liiketuokion, jonka kukin voi käyttää haluamaansa liikkeeseen.  Opiskelijoita voi myös osallistaa ja pyytää vuorotellen kutakin näyttämään esimerkiksi pienryhmissä jonkin liikkeen, josta muut voivat ottaa mallia. Taukoliikettä voi integroida muutenkin osaksi ryhmätyöskentelyä: sen sijaan, että pyytäisi opiskelijaa pitämään porinatuokion tutun vieruskaverin kanssa, voi ohjeistaa nousemaan ja etsimään keskustelukumppanin toiselta puolelta salia. Kehon huomiointiin kuuluvat myös lepo ja palautuminen: ehkä taukohetken voisi käyttää vaikkapa rentoutusharjoitukseen tai kollektiivisiin päiväuniin sen sijaan, että opiskelijat nuokkuvat muuten vain penkeillään?

Myös digitaalisia materiaaleja voi hyödyntää esimerkiksi laittamalla liikevideon pyörimään luokassa. Julkaisemme näitä videoita kevään aikana erilaisiin tarpeisiin osana Liikkuva yliopistolainen -hanketta.

 Mitä opiskelijat sitten tuumivat liikunnallistamisesta? Kurssipalautteissa en ole saanut yhtäkään kriittistä kommenttia kehollisuuden huomioimisesta. Sen sijaan moni ihmettelee, miksei kaikilla kursseilla voisi toimia näin. Kehon ja tilan huomioiminen on palautekommenttien mukaan esimerkiksi vähentänyt sosiaalista jännitystä ja suorituspaineita sekä tukenut kirjoitusprosessia.

Haaveilen kampuksista, joilla opiskelutilat olisivat aktivoivia ja aulatiloissa olisi esimerkiksi puolapuita ja lentoasemilta tuttuja unikapseleita päivänokosille. Aktiivisuuden ja energisyyden lisäksi toivoisin opiskelu- ja työkulttuuriin huokoisuutta: tilaa kypsyä, hengittää ja palautua. Näitä muutoksia odotellessani teen kuitenkin joka päivä jotain pientä.

Yliopistoihin mahtuu monenlaisia opiskelualoja ja työtehtäviä, joten kaikki vinkkini eivät välttämättä sovi sellaisenaan omaan arkeesi. Ehkä keksit itse jotakin vielä parempaa: sellaista, joka istuu osaksi omaa opiskeluasi, työtehtäviäsi tai pedagogista ajatteluasi – tai tässä tapauksessa ei mieluiten istu vaan virtaa ja liikehtii osaksi elämääsi yliopistolla?

Hanna Kosonen
Äidinkielen yliopisto-opettaja, Helsingin yliopiston kielikeskus, Liikunnanohjaaja, Unisport

Lähteet:
Husu P., Aittasalo M. & Kukkonen-Harjula K. 2016. Jaloittele välillä! – perusteluja ja ratkaisuja istumisen ja muun paikallaanolon vähentämiseen. Liikunta & tiede 2016; 53(2–3):17–23.
Husu P., Tokola K., Vähä-Ypyä H. & Vasankari T. 2022. Liikuntaraportti. Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33.
Kurkaa-Kivelä J.: Aktivoi aivojasi liikunnalla. Blogi-teksti. Haettu 16.12.2022. https://www.unisport.fi/aktivoi-aivojasi-liikunnalla
Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) 2018. Korkeakoululiikunnan suositukset 2018. PDF-dokumentti. Haettu 19.12.2022.
 https://www.oll.fi/site/assets/files/2482/korkeakoululiikunnan_suosituk…
Taimela S. 2017. Työikäisten liikunta. Teoksessa Vuori I., Taimela S. & Kujala U. (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 171–177. https://www.duodecimlehti.fi/duo12430.
UKK-instituutti: Liikkumisen vaikutukset. Verkkosivu. Päivitetty 29.9.2022. Haettu 16.12. 2002. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-vaikutukset/
UKK-instituutti: Paikallaanolo aiheuttaa 1,5 miljardin euron vuotuiset kustannukset. Verkkosivu. Päivitetty 29.9.2022. Haettu 16.12. 2002. https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/paikallaanolo-aiheuttaa-15-milj…
UKK-instituutti: Suositukset istumisen vähentämiseen. Verkkosivu. Päivitetty 29.9.2022. Haettu 16.12. 2002. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/suosituks…
YTHS 2016. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön tutkimuksia 48. PDF-dokumentti. Haettu 19.12.2022. https://www.yths.fi/app/uploads/2020/01/KOTT_2016-1.pdf